Emma Orjala

Tampereelta maailmalle

Olen alun perin kotoisin Keski-Pohjanmaalta, mutta olen asunut Tampereella jo pitkään. Vuosien aikana tästä kaupungista on tullut minulle koti, mutta yhtälailla viihdyn myös maailman metropolien sykkeessä.

Harrastan ryhmäliikuntaa ja kuntosalilla käymistä, ja saatan uppoutua välillä intensiivisesti kirjoihin. Lempikirjailijoitani ovat esimerkiksi Mika Waltari ja Ernest Hemingway. 

Rakastan matkustamista, ja erityisesti kaupunkien tunnelmaa. Euroopassa lempikohteeni on Pariisi. Pohjois-Amerikassa viihdyn erityisesti New Jerseyssä ja New York Cityssä, joihin matkustan säännöllisesti. Käymme miesystäväni kanssa New York Cityn Holy Trinity Lutheran Churchissa sekä luterilaisissa kirkoissa ympäri New Jerseyä. Olen tavannut sikäläisiä seurakuntalaisia,  ja nähnyt kiinnostavia tapoja rakentaa yhteisöä, olla ihmisten tukena, ja järjestää seurakunnan toimintaa. Erilaisista tavoista toimia voi oppia paljon.

Oma kotikirkkoni on Aleksanterin kirkko, jossa olen saanut myös uusia ystäviä. On mukava tavata heitä kirkkokahveilla ja vaihtaa kuulumisia. Juuri tällaiset pienet kohtaamiset ovat minulle yksi tärkeä osa seurakunnan yhteisöllisyyttä.

Olen myös kolmen lapsen kummitäti ja läsnä jokaisen lapsen elämässä. Omassa lapsuudessani kävin seurakunnan päiväkerhossa, ja sieltä on lämpimät muistot. Parasta taisivat olla eväät!

Seurakunta mukaan ihmisten tavalliseen elämään

Lähdin ehdolle, koska haluan olla mukana rakentamassa seurakuntaa, joka näkyy ihmisten arjessa ja on lähellä.

Monen ihmisen työelämä on muuttunut henkisesti yhä vaativammaksi. Samalla kaivataan yhteisöä, kohtaamista ja tunnetta siitä, että kuuluu johonkin. Uskon, että seurakunnalla on tässä paljon annettavaa.

Seurakunta voi olla paikka, jossa saa tulla kuulluksi ja saa tukea, mutta myös antaa sitä itse. Paikka, johon voi tulla sellaisena kuin on. Haluaisin, että seurakunta olisi entistä vahvemmin mukana ihmisten arjessa ja elämäntilanteissa, ei vain silloin, kun elämässä tapahtuu jotakin suurta.

Tilaa erilaisille ihmisille ja näkemyksille

Haluan seurakuntaneuvostossa olla rakentamassa seurakuntaa, jossa on tilaa erilaisille ihmisille, elämäntilanteille ja näkemyksille.

Ajattelen, että meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen, mikä meitä yhdistää, kuin siihen, mistä olemme eri mieltä. 

Seurakunnan ei tarvitse olla paikka, jossa kaikki ajattelevat samalla tavalla. Sen sijaan sen pitäisi olla yhteisö, jossa erilaiset ihmiset voivat kohdata toisensa kunnioittavasti ja jossa jokainen voi kokea olevansa tervetullut, arvokas ja hyväksytty.

Vastuuta myös yhteisestä elinympäristöstä

Yhdistyneen seurakuntaväen ohjelmassa minua puhuttelee erityisesti luontoarvot. Haluan, että seurakunta kantaa omalta osaltaan vastuuta luonnosta ja ympäristöstä, ja tekee vastuullisia valintoja. Seurakunta on yhteisö, mutta samalla se on osa tätä maailmaa ja tätä kaupunkia. Siksi pidän tärkeänä kauaskatseista luonnonvarojen käyttöä. 

Rakennetaan yhdessä seurakuntaa, johon on hyvä tulla

Haluan tuoda päätöksentekoon käytännönläheisen ja rakentavan otteen. 

Minulle hyvä seurakunta on yhteisö, jossa saa olla oma itsensä, jossa ihmisiä kohdataan aidosti ja jossa erilaisille näkemyksille on tilaa. Se on paikka, jossa voi pysähtyä, löytää yhteyttä toisiin ihmisiin, saada apua ja myös antaa omaa aikaansa ja osaamistaan muiden hyväksi.

Haluan olla mukana tekemässä Tuomiokirkkoseurakunnasta yhteisöä, jossa jokainen voi tuntea: tänne minä saan tulla.